Peuralan pensasmustikkaviljelmän lajikkeina ovat Aino, Alvar ja North Blue. North Bluen marjat ovat kooltaan jättimäisiä, eniten satoa saadaan Ainosta ja Alvarista.

Kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä eikä tarvita. Pensaat kasvavat rikkaruohoilta suojassa katekankaan alla ja rivien välit leikataan ruohonleikkurilla. Pensasmustikka on tautivapaa, joten minkäänlaisiin homesuojauksiin tai vastaaviin ei ole tarvetta.

Taimirivit on lannoitettu viljelmän perustamisvaiheessa ja marjoville kasveille annetaan maaperäanalyysin pohjalta valmistettua pensasmustikkalannoitetta keväisin sekä tavallista syyslannoitetta syksyisin.

Satokausi alkaa normaalisti heinä-elokuun vaihteessa ja päättyy ennen syyskuun puoliväliä.

Pensasmustikka (Vaccinium corymbosum) on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva mustikan lähisukulainen. Metsämustikkaan verrattuna pensasmustikan marjat ovat suurempia, marjan halkaisija voi olla jopa 1.5 cm. Marjojen malto on vaalea eikä se värjää käsiä, leivoksia eikä suuta.

Pensasmustikkaa käytetään sekä tuoremarjana että pakasteena tavallisen mustikan tavoin. Ne ovat erinomaisia hillomarjoja, niitä voidaan kuivata, mehustaa, pakastaa ja niistä voidaan valmistaa viiniä. Näyttävän kokoiset pensasmustikat soveltuvat hyvin konditoriatuotteisiin eivätkä ne tahraa samalla tavalla kuin metsämustikat. Pensasmustikoiden kiinteä rakenne säilyy hyvin myös pakastamisen jälkeen. Kokonsa ja erittäin miellyttävän makunsa vuoksi pensasmustikka sopii hyvin myös naposteluun - siinä on vain 60 kcal/100 g!

Pensasmustikka kuuluu terveellisimpien marjojen kärkikastiin. Sen ravintosisältö on oivallinen. Se sisältää paljon fenoliyhdisteitä, flavonoideja ja fenolihappoja. Fenoliyhdisteet ovat antioksidantteja, joilla katsotaan olevan paljon myönteisiä terveysvaikutuksia. Fenoliyhdisteiden määrässä pensasmustikka oli 6. paras MTT:n tutkimuksessa (Juttu, Tutkimus), jossa tutkittiin 180 kasvikunnan tuotetta. MTT:n pensasmustikkatutkimuksen mukaan fenoliyhdisteet säilyvät pensasmustikoissa hyvin myös kylmävarastoinnin aikana.